Uunista saapui lämpimäinen.

Aamusella tuli mukava soitto Mankiselta. He olivat onneksi saaneet tämän pakomutkan täyttöhitsattua kasaan, eikä uutta osaa tarvinnut tilata.
Voi tätä onnenpäivää!

Pojat olivat hioneet reikiä suuremmiksi, kunnes ainevahvuus oli kelvollisen paksua.
Toivottavasti tämä kestää edes muutaman kesän, kun eipä tällainenkaan työ ihan ilmaista ole.
Nyt sitten odotetaan pakomutkan tiivistettä saapuvaksi, niin pääsen asennushommiin ja ehkäpä jopa jo vähän veneilemään?!

Onhan tuossa veneessä vielä pientä puuhaa edessä, kun kadonnutta virtasta on haettava valoille ja ainakin puuttuva ankkurivalo olisi vielä asennettava. Mutta mitään koeajoa estävää ei tällä hetkellä tiedossa onneksi ole.

Lisää korjattavaa... pahus soikoon.

Nyt kaikki laulaa karhunpoika sairastaa melodialla: " Pakomutka sairastaa, sitä hellikäämme... ".

Kun yksi vika saadaan kuntoon, niin seuraava nostaa siis päätään.

Eikös vain olekin komea pakokäyrä?
Netissä kyllä näkee paljon pahemmassakin kunnossa olevia, mutta kyllä tämäkin jo vuoti sen verran kovaa, ettei sitä voinut olla silmien kirvelyltä huomaamatta.

Kameralla tätä osaa koneen taakse kurkatessa, näkyi vain tuo pieni reikä. Sitten kun otettiin osaa ulos, niin tuo isompi laipan lähellä oleva paljastui. Palanen oli vielä hennosti kiinni ja se sitten tipahti pois. Tämä oli selkeästi murtunut irti, eli oisko joku vanha korjaus pettänyt?

Nyt ei auta muu kuin lähteä metallipajalle hattu kourassa kysymään, josko he voisivat vielä tälle valu-mötikälle jotain tehdä..
Ellei, niin uuden hommaaminen on edessä ja se ei ole halpaa se!