Pulpetin ääreen päätä raapimaan ja noottia bilteman mohairista.

Tänään ilmoittauduin sitten saaristomerenkulun kurssille, jota yritin aikanaan jo aloitella.
Silloin se tuntui turhalta, kun vain tutuissa vesissä ja vain rannikon lähellä tuli seilattua vanhalla kipolla.
Nyt näin järviympäristössä tuntuu siltä, että olisi jo korkea aika tutustua noihin tikkujen merkityksiin, jotka vedestä sojottavat.
Ei tunnu kovin mielekkäältä upottaa tätä hartaasti kunnostettua venettä heti satamasta irtauduttua! :D

Olen tällainen rannikon kasvatti ja tutut vedet ovat tuudittaneet minut ajatukseen, ettei tuo kurssi nyt niin tärkeä ole. Ja jos unohtaa merkit, niin onhan kipossa yleensä se vakuutusyhtiön tarra, josta voi luntata.

Kesällä kävin vesillä kaverin veneellä ja tuli eteen tilanne, etten tiennyt miten edetä. Siinä sitten odoteltiin ohi ajavaa venettä ja kiltisti seurattiin perässä.
Tuolloin päätin, että nyt tämä puupää saa mennä kurssille!

Näistä mohair-teloista..

Kävin tuossa aiemmin katselemassa näitä paljon kehuttuja mohair-teloja ja päiviteltyä hintoja. Pyynnit ovat tyyliin 16 euroa kappale ja pihinä lampsinkin sitten biltemaan, josta moisia karvarullia saa lähes vitosella kappale!

Tutkin maalaamaani testiosaa ja kas, karvaa löytyy tuppoina joka puolelta.
Eli, varoituksen sana on paikallaan... pohjiin voi näitä käyttää, kun huolellisesti nyppii takut pois. Pintavärin vetoon tätä bilteman mohairia en uskalla suositella, en edes maksusta!

Tulisi jo pouta, niin pääsisi maalamaan.

Kävin tänään veneellä ja huomasin tämän bilteman epoksi-kitin vetäytyneen yllättävän paljon. Kolot olivat silmin nähtävissä, joten eipä auttanut muu kuin kitata lisää.
Sain samalla teipattua vesirajat ympäriinsä, niin ensi viikolla luvattuna poutana pääsisin vihdoin veneen kanssa eteenpäin.
Karmea hinku saada tämä siihen pisteeseen, jotta saisin sen laskettua trailerille ja pääsisin sisustan kimppuun. Puuosat olisi hiottava ja lakattava, pehmusteet pestävä ja kyllästettävä huonekaluille tarkoitetulla kyllästeaineella, jota lojuu pullo kotona.

Pohja hiottu ja paikkailtu.

Enpä sittenkään joutunut kuidutushommiin, vaan tuo röpelöinen pinta oli vain paikoin paksua lohkeillutta maalia. Minä kun aina ajattelen pahinta..
Pohja oli yllättävän siistissä kunnossa ja epoksi kittiä joutui käyttämään vain paikoin, joihinkin naarmuihin.

Vanha maali oli hieman kysymysmerkki ja hionnan jälkeen hain biltemasta kaksikomponentti epoksi primeria ja maalasin ensimmäisen pohjakerroksen vasemmalle puolelle.
Kiehumista ei tapahtunut, joten tästä on hyvä jatkaa.

Homma on ollut muuten hieman jäissä, kun kelit ovat olleet turhan kuumat maalailuun ja nyt kun kelit ovat lämpötilojen puolesta ok, sataa joka päivä.
Onneksi syksyä on vielä jäljellä, niin enköhän saa tämän vesirajan alapuolisen osan tehtyä!