Maakrapu.

Veneestä tuli tehtyä kaupat ja nyt sitten olen veneetön..
Kiroan ihan oikeasti tämän tilanteen, minkä elämän arpanoppa kropan b-osien suhteen soi. Invalidina on vain periksi annettava, vaikka pää ei sitä vieläkään usko.
Onnellinen olen kuitenkin siitä, että vene lähtee paikkaan jossa osaavaa porukkaa ympärillä ja jo tehdyt työt eivät mene näin hukkaan.. Investoinnit kun ovat olleet kohtuu mittavat verrattuna veneen toteutuneeseen kauppa-arvoon, enkä voinut vähätellä pelkoa siitä, että vene olisi joutunut jobbarin käsiin.
Onhan tuossa veneessä vielä tehtävää, niin kuin aina tällaisissa vanhoissa veneissä. Se on osa harrastusta, kuten kustannuksetkin.
Veneily ei ole koskaan ilmaista, mutta antoisaa monin verroin.

Uudelle omistajalle olen kertonut tyhjäkäynnin öljynpaineesta ja muista tiedossa olevista fiksauksista: sisustan puuosien hiontaa ja sen sellaista pientä askaretta on, jos priimaa haluaa.
Harrastajalta harrastajalle, eikös se näin mene!?

Nyt on säästettävä kovasti rahaa, jotta saisin jonkunlaisen pulpettiveneen venekerhomme laituriin.

Vesille kipparin silti edelleen mieli.

Johan syysmyrskyt riepoo!

Nyt on saanut parina päivänä käydä veneellä katsomassa, ettei pressu ole lähtenyt päältä tai jotain muuta tuulen tuhoa ole tullut. Aika kovaa puhaltaa, puuskista puhumattakaan!
Satamassa kaikki hyvin, myös muiden veneiden osalta. :)

Jobinpostia lekurilta..

Ei hyvältä näytä jatkossa tämä minun veneessä kiipeily ja puuhastelu.
Nivelet ja nikamat ovat jo siinä kunnossa, jotta pahus soikoon on periksi annettava. :(
Hartaasti olen tätä venettä kunnostanut, niin hyvin kuin ikinä osaan ja apua pyytänyt, kun itse en ole yltänyt tai kyennyt.
Nyt en kuulemma saisi edes kiivetä veneeseen talvipaikalla, kun pudotessa lähes varma halvaantuminen.
Noh.. kieltämättä, onhan se ollut aika vaikeaa jo kotvan.

Pakko kait tämä on laittaa myyntiin. Jos ei suoraan mene, niin vaihdossa vaikka pulpettivene.

Aurinkopaneelin osto vakavassa harkinnassa.

Tuli tässä mieleen toinenkin asia mitä pohdiskelen pienessä mielessäni, nimittäin tämä aurinkopaneeli-juttu.
Olen lukenut aiheesta jonkin verran ja moni sitä ylistää kovasti verrattomana varusteena, niinpä sen hankintaa alan pohtia ihan vakavasti.
Sähkömiehen taidoistani olenkin tainnut jo jotain mainita, eli vaatimattomalla ymmärryksellä siis etiäpäin tässäkin asiassa.
Veneen katolla olisi sopivasti tilaa jonkilaiselle paneelille ja nyt päätä raapien koitan selata netistä sopivaa tumpelo-ystävällistä pakettia asennettavaksi. Olen lukenut joidenkin paneelien nimellistehojen olevan jotain ihan muuta mitä todellisuudessa tuottavat, enkä haluaisi ostaa ihan kuttaperkkaa... mutta kuitenkin hyvän ja halavalla! :D
Ehkä viimeistään tuolla venemessuilla tulee sellainen hommattua, ellei joku osaa vinkata paikkaa, josta kannattaa moinen tilpehööreineen edullisesti tilata?

Pressu päällä ja sormet ehjät!

Tänä vuonna sain paketin kasaan ajoissa ja tein siitä hieman tukevamman, mitä se viime vuonna oli.
Jospa tuo kyhäelmä nyt seisoisi ehjänä kevääseen asti.. sen aika näyttää.
Vainoharhaisena tulen varmasti veneellä kuitenkin ravaamaan ja varmistamaan asian, samalla kun lumia pudottelen päältä.
Jyrkempihän tuon hökötyksen kulman pitäisi olla, mutta kun ukon mitta ja notkeus eivät vain riitä moisen pystytykseen... mennään siis näin.

Lautojen päihin uusiokäytin vanhat karting-auton renkaat, jottei pressu heti repeäisi kuten viime vuonna kävi.
Viilsin kulutuspintoihin laudan mentävät viillot ja pujotin paikoilleen.

Talvikatoksen kyhäys aloitettu, ajoissa.

Tänään päätin aloittaa tuon kehikon korjailua viime vuotisten tuhojen jälkeen.. Nyt hieman paremmassa kelissä, kuin koko savottaa alusta alkaen tehdessä vuosi sitten.
Muistin olla varovainen ja olla vuolematta sormia... toivottavasti näin myönteisesti homma etenee loppuun asti! :D

Homman sai aloittaa lähes alusta saakka, kun vanhat pystypuut olivat revenneet aika ikävästi ja jokainen kehikon osa oli "muotovalio".
Kova voima tuulella, kun kunnolliset ruuvit olivat vääntyneet ja osin poikki, tolppia halki..

Tähän saakka päästiin paketoinnin suhteen, kiitos tästä kuuluu avuliaalle kerhokaverille, joka sattui tulemaan paikalle.
Minä kainosti apua kysymään ja hänellä sattui olemaan aikaa.
En olisi mitenkään saanut tuota kyhäelmää yksin tuonne ylös!
Jos tuo nyt tämän talven vielä kestäisi, niin täytyy sitten tilata oikea aluputkista tehty hässäkkä tuleviksi talviksi.
Nyt vielä edessä tämän häkkyrän tukevoittaminen ja pressun paikkailu. Mutta talvi ei saa vielä siltikään alkaa, minä kun vihaan talvea sydänjuuria myöten!

Kerhokaverille vaan terveisiä ja kiitoksia vielä avusta!
En siis tippunut tuolla ylhäällä keikkuessa, kun tätä tänne blogiin tukevasti tuolilla istuen kirjoittelen!

Mieltä lämmittävä yllätys!

Venekerhomme syyskokouksessa sain kokea yllätyksen, jota en kyllä osannut odottaa...
Minut oli valittu vuoden "potkuriksi" ja sain siitä kiertopalkinnon vuodeksi kotia!

Kyllähän tuo lämmittää mieltä, kun moisen huomionosoituksen saa kohdalleen!
En kyllä omalta kohdalta ajattele olevani tämän arvoinen, kun nimilistaa silmäilin.
Minä kun vain siellä satamassa välillä luuhailen, höpöttelen ja koitan olla avuksi sen mukaan, kun pystyn. Niin kuin kaikki muutkin siellä!
Venekerhomme porukka on erittäin avuliasta, avointa ja joviaalia, ehkä hieman poikkeuksellista hämäläisyyttä siis. :)
Siksi kait minunkin oli helppo tulla uutena porukkaan mukaan, kun en taida olla se ainut "omituinen höpöttäjä", joksi vaimoni minua kutsuu! Sen verran tuota Karjalaista verta virtaa... :D