Veneestä tuli tehtyä kaupat ja nyt sitten olen veneetön..
Kiroan ihan oikeasti tämän tilanteen, minkä elämän arpanoppa kropan b-osien suhteen soi. Invalidina on vain periksi annettava, vaikka pää ei sitä vieläkään usko.
Onnellinen olen kuitenkin siitä, että vene lähtee paikkaan jossa osaavaa porukkaa ympärillä ja jo tehdyt työt eivät mene näin hukkaan.. Investoinnit kun ovat olleet kohtuu mittavat verrattuna veneen toteutuneeseen kauppa-arvoon, enkä voinut vähätellä pelkoa siitä, että vene olisi joutunut jobbarin käsiin.
Onhan tuossa veneessä vielä tehtävää, niin kuin aina tällaisissa vanhoissa veneissä. Se on osa harrastusta, kuten kustannuksetkin.
Veneily ei ole koskaan ilmaista, mutta antoisaa monin verroin.
Uudelle omistajalle olen kertonut tyhjäkäynnin öljynpaineesta ja muista tiedossa olevista fiksauksista: sisustan puuosien hiontaa ja sen sellaista pientä askaretta on, jos priimaa haluaa.
Harrastajalta harrastajalle, eikös se näin mene!?
Nyt on säästettävä kovasti rahaa, jotta saisin jonkunlaisen pulpettiveneen venekerhomme laituriin.
Vesille kipparin silti edelleen mieli.
