Tänään ilmoittauduin sitten saaristomerenkulun kurssille, jota yritin aikanaan jo aloitella.
Silloin se tuntui turhalta, kun vain tutuissa vesissä ja vain rannikon lähellä tuli seilattua vanhalla kipolla.
Nyt näin järviympäristössä tuntuu siltä, että olisi jo korkea aika tutustua noihin tikkujen merkityksiin, jotka vedestä sojottavat.
Ei tunnu kovin mielekkäältä upottaa tätä hartaasti kunnostettua venettä heti satamasta irtauduttua! :D
Olen tällainen rannikon kasvatti ja tutut vedet ovat tuudittaneet minut ajatukseen, ettei tuo kurssi nyt niin tärkeä ole. Ja jos unohtaa merkit, niin onhan kipossa yleensä se vakuutusyhtiön tarra, josta voi luntata.
Kesällä kävin vesillä kaverin veneellä ja tuli eteen tilanne, etten tiennyt miten edetä. Siinä sitten odoteltiin ohi ajavaa venettä ja kiltisti seurattiin perässä.
Tuolloin päätin, että nyt tämä puupää saa mennä kurssille!
Näistä mohair-teloista..
Kävin tuossa aiemmin katselemassa näitä paljon kehuttuja mohair-teloja ja päiviteltyä hintoja. Pyynnit ovat tyyliin 16 euroa kappale ja pihinä lampsinkin sitten biltemaan, josta moisia karvarullia saa lähes vitosella kappale!
Tutkin maalaamaani testiosaa ja kas, karvaa löytyy tuppoina joka puolelta.
Eli, varoituksen sana on paikallaan... pohjiin voi näitä käyttää, kun huolellisesti nyppii takut pois. Pintavärin vetoon tätä bilteman mohairia en uskalla suositella, en edes maksusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti