Venekerhomme syyskokouksessa sain kokea yllätyksen, jota en kyllä osannut odottaa...
Minut oli valittu vuoden "potkuriksi" ja sain siitä kiertopalkinnon vuodeksi kotia!
Kyllähän tuo lämmittää mieltä, kun moisen huomionosoituksen saa kohdalleen!
En kyllä omalta kohdalta ajattele olevani tämän arvoinen, kun nimilistaa silmäilin.
Minä kun vain siellä satamassa välillä luuhailen, höpöttelen ja koitan olla avuksi sen mukaan, kun pystyn. Niin kuin kaikki muutkin siellä!
Venekerhomme porukka on erittäin avuliasta, avointa ja joviaalia, ehkä hieman poikkeuksellista hämäläisyyttä siis. :)
Siksi kait minunkin oli helppo tulla uutena porukkaan mukaan, kun en taida olla se ainut "omituinen höpöttäjä", joksi vaimoni minua kutsuu! Sen verran tuota Karjalaista verta virtaa... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti