Ensimmäinen yö veneellä menee näemmä valvoessa.. ehkä oluen puutetta? :D Testailen samalla uutta lämmitintä ja toistaiseksi näyttää hyvältä.

Kadonnutta Virtasta etsimässä

Kolme päivää olen tässä tutkinut ja koittanut saada jotain selvyyttä tuohon sähkövyyhtiin, jota melkein liioittelematta on sylillinen..
Voitte arvata miten paljon virityksiä voi olla jo 40 vuotiaassa veneessä!
Yksikin plus piuha muutti näköpiirissä väriä neljä kertaa (punainen, keltainen, sinipunainen, musta) ja aina oli jokin liitos-kötöstys välissä.
Sain kuitenkin mankan (kuulemma oli rikki), torven ja ajovalot toimimaan, mastovaloa lukuunottamatta. Mastoon tuli 0,2V virtaa molemmille johdoille ja maa täysin mykkä.
Nyt mastoon tulee virrat 12,5V voimalla ja vain maajohdon kontakti on jostain vielä poikki..

Olen tämän sähköhomman kanssa raapinut päätä jo sen verran rankasti, että kohta mulla on kalju kohta päälaella! :D

Osat paikalleen ja testiajo

Tänään tuli sitten tuo tiivistekin matkahuoltoon ja ei kun veneelle asennushommiin!
Asennuksen jälkeen käynnistin koneen ja mitään katkua ei tullut enää veneeseen ja myös vuotokin loisti edelleen poissaolollaan.
Tästä innostuneena päätettiin lähteä heittämään testilenkkiä, vaikka tuuli inhottavasti. Tämä oli toisaalta virhe, kun laituriin ajon arvasin olevan erittäin hankala.. Pojat oli kuitenkin palkittava suuresta avusta ja kurvailemaan siis lähdettiin.
Olihan tuo muikea tunne, kun ensimmäisen kerran sai tähän veneeseen uhratuille rahoille jotain vastinetta! :)
Tunti suhailtiin ja minä herkeämättä seurasin mittareita, ettei mitään vain pääsisi yllättämään.
Veneily on siis korkattu tällä veneellä!
Takaisin omalle paikalle ajaessa homma ei ollutkaan enää sitten niin yksinkertaista kuin tyvenessä. En sitten millään saanut venettä ohjautumaan nätisti paikalleen, vaan veneellä oli kuin oma tahto.
Tuuli painoi venettä koko ajan väärään suuntaan ja lehmän hermoilla varustettu kippari meinasi jo pulssia kohottaa!
Onneksi venekerhon kaveri riensi apuun ja otti veneen vastaan laiturissa. Vauhtia oli sen verran pidettävä päällä, että edes jonkinmoinen ohjattavuus säilyi.
Loppu hyvin kaikki hyvin.. On mulla paljon opittavaa.

Uunista saapui lämpimäinen.

Aamusella tuli mukava soitto Mankiselta. He olivat onneksi saaneet tämän pakomutkan täyttöhitsattua kasaan, eikä uutta osaa tarvinnut tilata.
Voi tätä onnenpäivää!

Pojat olivat hioneet reikiä suuremmiksi, kunnes ainevahvuus oli kelvollisen paksua.
Toivottavasti tämä kestää edes muutaman kesän, kun eipä tällainenkaan työ ihan ilmaista ole.
Nyt sitten odotetaan pakomutkan tiivistettä saapuvaksi, niin pääsen asennushommiin ja ehkäpä jopa jo vähän veneilemään?!

Onhan tuossa veneessä vielä pientä puuhaa edessä, kun kadonnutta virtasta on haettava valoille ja ainakin puuttuva ankkurivalo olisi vielä asennettava. Mutta mitään koeajoa estävää ei tällä hetkellä tiedossa onneksi ole.

Pientä puuhastelua joutopäivänä.

Tänään tuli vanha pressu mittauksesta ja olihan tämä riekale paikalleen pikimmiten saatava, kun huomiselle luvataan sadetta.

Matonpesupaikalle tuli taas vettä, niinpä kuomu oli ensin kuurattava niin puhtaaksi kuin mahdollista..
Puhdistui se onneksi edes jonkin verran, niinpä homma ei tuntunut ihan turhalta.
Aikaa kun vielä oli, niin vaihdoin samalla uudet tulpat ja johdot.. kyl ny kelpaa!

Lisää korjattavaa... pahus soikoon.

Nyt kaikki laulaa karhunpoika sairastaa melodialla: " Pakomutka sairastaa, sitä hellikäämme... ".

Kun yksi vika saadaan kuntoon, niin seuraava nostaa siis päätään.

Eikös vain olekin komea pakokäyrä?
Netissä kyllä näkee paljon pahemmassakin kunnossa olevia, mutta kyllä tämäkin jo vuoti sen verran kovaa, ettei sitä voinut olla silmien kirvelyltä huomaamatta.

Kameralla tätä osaa koneen taakse kurkatessa, näkyi vain tuo pieni reikä. Sitten kun otettiin osaa ulos, niin tuo isompi laipan lähellä oleva paljastui. Palanen oli vielä hennosti kiinni ja se sitten tipahti pois. Tämä oli selkeästi murtunut irti, eli oisko joku vanha korjaus pettänyt?

Nyt ei auta muu kuin lähteä metallipajalle hattu kourassa kysymään, josko he voisivat vielä tälle valu-mötikälle jotain tehdä..
Ellei, niin uuden hommaaminen on edessä ja se ei ole halpaa se!

Vene vesillä!

Lauantaina 16.5.2015 se päivä sitten vihdoin koitti, jolloin tämä viime vuoden ostos laskettiin vesille.
Edellinen yö meni pyöriessä ja mitä ihmeellisempiä kauhukuvia mielessä maalaillen siitä, mitä saattaisi tapahtua.
Venehän ei ole minulla koskaan ollut vesillä, saatikka kunnolla edes testikäynnistystä lukuunottamatta käynnissä ollut.

Aamu oli tosi kylmä. Yöllä oli ollut pakkasta ja pressun päältä saikin heitellä toivottavasti kevään viimeiset jäiset kokkareet.

Valmistelin hyvissä ajoin veneen siirto kuntoon.
Toivottavasti se oma pressun riekale tulee pian mittauksesta, jotta pääsisin tuosta väliaikaisesta peitteestä eroon. Tulee olemaan vaikeaa tuon kanssa vesillä..

Kello kahdeksan aikoihin alkoi porukkaa tulla paikalle ja ilmakin alkoi onneksi vähän lämmetä. Minulla toisaalta ei ollut kylmä ollenkaan, kun pulssi piti veren sen verran virtaavana... alkoi perhosia tulla vastaan ja mieleen kumpusi taas ajatuksia: "mitä jos se vuotaa, mitä jos se ei käynnisty?". :D

Laskut sujuivat vauhdikkaasti, kun paikalla oli 2 traktoria hommaa hoitamassa.
Yritin olla avuksi niin paljon kuin mahdollista, jottei tuo oman veneen laskun skenaariot koko aikaa mielessä olisi.

Hieno saunalauttakin lähti vesille kylpijöitä palvelemaan.
Kerhossa tuota kädentaitoa on ja monesti olenkin ihastellut, mitä kaikkea he ovat tarveaineista saaneetkaan luotua.
Miksi mulla on vain kimppu peukaloita? :D

Päivällä nenään tulvi makkaran tuoksua, niinpä oli suunnistettava kohti kerhon koppia, jossa apetta oli tyrkyllä nälkäisille.

Traktorikuskeilla ei ollut tuollaista auton vetopäätä mukana, joten sain jännityksellä odottaa oman veneen laskua viimeiseen asti.
Sovimme, että ensin hoidetaan muut laskut ja "Jennifer" sitten viimeisenä..

Viimein koitti sitten se suuri hetki ja oma vene lähti kohti laskupaikkaa.
Mielessä kävi ne monet rankat työpäivät, joita tätä hetkeä ajatellen pakersin veneen kimpussa.

Vene kelluu! Se kulki omalla voimalla laituriin!

Aika yskähdellen lähti kone käyntiin ja eikä ihme, kun onhan tämä vene seissyt maissa jo edellisen omistajan hoteissa kauan.
Paikalle ajo ei sujunut ihan ongelmitta, kun vihdoin sain koneen tottelemaan edes vähän kaasua, niin huomasin konehuoneen täyttyvän vedestä huimaa vauhtia.
Usean silmäparin toimesta paikallistimme vuodon lähteen koneen kylkeen, josta löytyi vuotava pakkasproppu. Tätä proppua oli yritetty tilkitä tiivistemassalla, joten vuoto on jo ollut olemassa.
Velipojan kanssa asiaa myöhemmin tutkittiin lisää ja huomattiin tämän pakkaspropun olleen väärinpäin asennettu! Laitoimme propun takaisin oikein päin ja vuoto oli poissa.
Tutkin veneen tiiviyttä koko illan silmä kovana, enkä havainnut veden tuloa missään... hyvä näin. Vetolaite siis pitää ja sain trimmilevytkin tiivisti takaisin paikoilleen! :D

Tekniikka & Näperrys osio lisätty oikealle valikoihin, yms.

Lisäsin uuden osion veneen kunnostuksesta ja huollosta.
Osiossa tällä hetkellä vetolaitteen palkeiden vaihto hieman yksityiskohtaisemmin.

Muutenkin homma on edistynyt.
Vetolaitteeseen vaihdettiin öljyt ja trimmilevytkin löysivät tiensä takaisin paikoilleen!

Vetolaitteen palkeet vaihdettu

Olihan homma tuo vetopalkeiden vaihto, kun sellaista en ollut ennen ikinä tehnyt.
Pelonsekaisin tuntein lähdin siis vetolaitetta purkamaan.

Tähän saakka pääsin kohtuu kivuttomasti, kun leikkasin puukolla vetoakselin palkeen tieltä pois.
Tämän jouduin tekemään sen takia, kun en todellakaan tiennyt onko vetoakseli jollain kiinni vai ei..
Tästä eteenpäin alkoikin sitten riivattu riuhtominen ja tempominen, kun vetolaite ei millään hellittänyt otettaan.

Onneksi mulla oli kaveri auttamassa, joka kekkasikin vängätä kakkoskakkosella perälaitteen ja rungon välistä.
Heltisihän tuo vetari vihdoin irtoamaan booreistaan ja päästiin itse asiaan, eli palkeiden vaihtoon.
Vetarin palje oli päälisin puolin ehjä ja se pitikin sisällään vähintään puoli litraa kuraa/rasvaa ja muuta epämääräistä litkua.. vaihto oli siis enemmän kuin tarpeellinen.
Putsailin cleanerillä ja ruiskutin rankasti crc:tä jokaiseen paikkaan, mihin vain ylsin ja kaavin ravat sisältä pois.
Sen perään rasvaa rutosti jokaiseen liikkuvaan niveleen ja paketti takaisin nippuun.

Tadaa, tässä vetolaite uusilla palkeilla ryyditettynä!
Kuuleman mukaan tällaiseen hommaan pitäisi mennä korjaamolla aikaa vain 2 tuntia.
Mulle homma oli aika "rubiikin pähkinä" ja turasin tämän kimpussa kaikkineen 6 tuntia.
Tulipahan silti valmista ja nyt tiedän miten homma tehdään. Ensi kerralla tuskin kestää näin pitkään.

Voisin tossa myöhemmin tehdä tarkemman jutun tästä vetolaitteen vaihdosta, niin jos jollain muullakin on sormi suussa tämän homman kanssa.
Vaihto vaikutti ensi alkuun pahemmalta mitä se sitten todellisuudessa olikaan. Apuri on hyvä olla, kun tuota vetolaitetta on tuettava.
Ohjeita kyllä netissä on näistä uudemmista vetolaitteista, mutta tällaiseen kivikautiseen ei vain sellaista löydy.